5 Upeinta ja Miehekkäintä Taistelua Kuolemaan Saakka

Joskus asiat perkelöityvät. Käy niin, että kauniit suunnitelmat romahtavat ja ihmiset havaitsevat kaiken menneen toisin kuin piti. Eritoten sodankäynnissä tällaiset virheet ovat ikäviä.

 

Toisinaan niistä kuitenkin muodostuu eeppisiä sankaritarinoita.

 

5. Yksi silta liikaa

 https://dl.dropboxusercontent.com/u/41823990/Klaanilehti/onebridgetoofar.png

Kesällä 1944 länsiliittoutuneet olivat voiton huumassa edenneet läpi miehitetyn Ranskan ja Belgian. Syyskuussa suunniteltiin operaatio, jolla annettaisiin armonisku horjuvalle natsi-imperiumille ja päättää toinen maailmansota kätevästi ilman, että puoli eurooppaa vajoaisi kommunismiin. Tai niin se ainakin paperilla toimi.

Operaatio Market Gardenin tarkoitus oli vallata kahdeksan Reinin ja muiden lähistön jokien ylittävää siltaa laskuvarjojoukohin. Sen jälkeen maajoukot – Britannian XXX armeijakunta – etenisivät siltoja pitkin Saksaan. Arnhemin kaupunki Alankomaissa muuttui nopeasti erittäin tärkeäksi pisteeksi. Saksalaisten ei oletettu olevan ongelma, olihan niitä löylytetty pahasti koko kesä.

Sunnuntaina 17. syyskuuta laskuvarjodivisioonat hyppäsivät. Arnhemiin hyppäsi 1. Brittiläinen laskuvarjodivisioona. Divisioonan 9000 miehen oli tarkoitus pitää hallussa Arnhemin siltaa 48 tuntia, kunnes pääjoukot saapuisivat maitse.

Laskuvarjomiehien virallinen tunnuslaulu.

Koska Hitler, vain ev.lut.  (ei evankelisluterilainen vaan everstiluutnantti) John Frostin johtamat 745 miestä pääsivät sillalle, ennen kuin OBERGRUPPENFÜHRER WILHELM BITTRICHIN II SS-PANZERKORPS iski. Loppu divisioona juuttui kaupungin laitamille Frostin miesten puolustaessa siltaa. Ikään kuin tilanne olisi ollut muuten liian hyvä, britit huomasivat kaiken lisäksi, etteivät heidän radionsa toimineet kunnolla metsäisessä maastossa. Ainut yhteys päävoimiin oli kirjekyyhky WILHELM ORANIALAINEN, ENGLANNIN TIEDUSTELUPALVELUN AGENTTI.

 

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/da/Pigeon_William_of_Orange.JPG

James Bondin kollega.

Saartorengas kiristyi Kruppin teräksen vahvuudella John Frostin miesten puolustaman sillan ympärille muun divisioonan yrittäessä turhaan saada yhteyttä heihin. Tässä vaiheessa britit olivat hyökkäyksen kohteita vain kolmesta suunnasta ja taistelivat noin kaksinkertaista ylivoimaa vastaan ilman raskaita aseita (saksalaisia TIGER I MAAILMANTUHOAJA –vaunuja on kiva torjua pistooleilla, eikö olekin), kommunikaatiota tai vara-ammuksia. Silloin harvoin kun radio toimi, uutiset olivat lähinnä negatiivisia. Kuten vaikka ilmoitus, että XXX armeijakunta ei pääsekään paikalle 19. päivä ja että pelastusta ei ole odotettavissa lähipäivinä. Saksalaiset esittivät Frostille antautumispyynnön. Hän vastasi, että heillä oli vain kaksi huonetta ja kaikki saksalaiset vangit eivät mahtuisi niihin. Siispä hän ei voinut hyväksyä antautumista.

 

http://www.justordinarymen.org.uk/custom/lt%20col%20john%20frost.jpg

Tuo mies pieksee viholliset pelkillä viiksillään.

Vasta kolmantena päivänä ammukset alkoivat loppua. Britit olivat kuitenkin pureutuneet asemiin niin hyvin, että saksalaiset joutuivat purkamaan rakennukset heidän ympäriltään saadakseen heidät ulos linnakkeistaan. Neljäntenä päivänä John Frost haavoittui pommista. Heitä oli jäljellä 150-200. Saksalaiset nappasivat yhden viestin ”Out of ammo. God Save the King.” Sillan puolustajat murtuivat.

Deus ex machinana seuraavana päivänä vielä kaupungin laidoilla sinnittelevän laskuvarjodivisioonan avuksi pudotettiin Puolalainen Erillinen Maahanlaskuprikaati, jonka puolalainen badassius yksin riitti pitämään puolustuksen mahdollisena. 3 600 miestä puolusti noin 4,8 neliökilometrin kokoista kaupunkialuetta. Voimasuhde alkoi olla saksalaisten hyväksi 3:1. Päätettiin evakuoida alue vielä kun se oli mahdollista.

Kun vetäytymistä suojannut osasto lopulta antautui, eräs saksalaismajuri etsi käsiinsä heidän johtajansa.
”Ymmärtääkseni olette joukkojen komentaja”, hän sanoi. ”Haluan onnitella teitä ja miehiänne. Olette urheita sotilaita. Taistelin Stalingradissa, ja on selvää, että teillä on paljon kokemusta kaupunkiympäristössä sotimisesta.

”Ei, tämä oli ensimmäinen kerta. Olemme ensi kerralla paljon parempia”, tämä vastasi.

https://dl.dropboxusercontent.com/u/41823990/Klaanilehti/thisisthebridge.png

 

 

 

 

 

 

 

 

4. Korean kuolemattomat kolmetoista

 https://dl.dropboxusercontent.com/u/41823990/Klaanilehti/koreans.png

 

Japani kävi 1500-luvun lopussa ankaraa sotaa Koreassa alistaakseen koko maan valtansa alle. He olivat lyöneet korean laivaston Chilchonryangin taistelussa käytännössä täydellisesti. Tämä mahdollisti japanilaisten aloittaa täysimittaisen samurai-invaasion Koreaan. Hyökkääjät olivat etenemässä Korean pääkaupunkiin Souliin, kun kuvioihin astui jo tuolloin elävä legenda ja ehkä universumin miehekkäin amiraali (002:ta mitenkään väheksymättä, sillä on sentään friggin harppuunajalka), korealainen Yi Sun-sin.

”Minulla on vielä kaksitoista laivaa… ja olen elossa, vihollinen ei tule olemaan koskaan turvassa Läntisellä Merellä”, hän kirjoitti kirjeessään Korean keisarille tultuaan ylennetyksi valtakunnan laivaston komentajaksi.

http://www.badassoftheweek.com/admiralyi.jpg

Miekat ovat liian mainstreamia hänelle. Amiraali pitää enemmän vihollisten nuijimisesta. (lisäksi, viikset)

Seuraavaksi hänen piti miettiä, miten voittaisi kolmellatoista laivallaan (niihin kahteentoista liittyi myöhemmin yksi) Japanin 333 laivan armadan, joka huolsi hyökkäävää armeijaa Korean niemimaalla. Käytännössä valtakunnan itsenäisyys riippui siitä, kykenisikö hän pakottamaan Japanin laivaston vetäytymään.

Realisti kun oli, Yi Sun-sin ei nähnyt tilanteessa kovin montaa vaihtoehtoa. Hän veisi niin monta japanilaista Iku-Turson hoviin kuin voisi ennen omaa vajoamistaan syvyyksiin. Viimeisen taistelunsa paikaksi hän valitsi Myeongnyangin kapeikon Korean niemimaan pohjoiskulmassa. Sitten hän haastoi japanilaiset 26. lokakuuta 1597.

Kolmetoista tasapohjaista panokseon-alusta oli asemoitu raskaine tykkeinensä riviin kapeikkoon, jonka korkeat kallioseinämät estivät piiritetyksi joutumisen. Japanilaiset alukset hyökkäsivät. Korealaiset ampuivat. Matalikon voimakas vuorovesi, johon japanilaiset eivät tosiaankaan olleet tottuneet, heitteli heidän aluksiaan. Kanaalissa oli voimakas virtaus, joka käänsi suuntaansa aina kolmen tunnin välein. Nousevan auringon maan laivasto kärsi tappioita. Kun heidän johtajansa, daimio Kurushima Michifusa, kuoli ja korealaiset onkivat ruumiin, Sun-sin määräsi tämän pään nostettavaksi lippulaivansa mastoon.

 

http://img17.imageshack.us/img17/8262/captureakm.jpg

En ole ihan varma sotivatko korealaiset laivoilla vai kelluvilla pagodeilla, mutta ainakin se toimi.

 

Japanilaiset menettivät 31 laivaa. 92 alusta vahingoittui, moni korjaamiskelvottomaksi. Korealaiset menettivät tiettävästi 2 sotilasta. Yi Sun-sinin viimeinen taistelu ei jäänytkään hänen viimeisekseen (hän kuoli seuraavana vuonna; viimeisinä sanoinaan hän totesi ”Olemme voitolla; älkää kertoko kuolemastani miehille”) vaan pelasti Korean. Laivaston kärsimien tappioiden takia maa-armeijaa Koreassa ei voitu huoltaa, ja koko invaasio tyrehtyi.

 

 

 

 

 

 

 

3. Tervetuloa Vatikaaniin

 https://dl.dropboxusercontent.com/u/41823990/Klaanilehti/swissguys.png

1527 elettiin kovin erilaisia aikoja kuin nyt. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Kaarle I:n 34 000 palkkasoturia olivat riehumassa Italian niemimaalla. Vatikaani, joka käsitti tuolloin isompia aluita, oli tietysti puolueeton sodissa. Sitten paljastui palkka-armeijoiden huono puoli, sillä Kaarlen armeija kapinoi, koska keisari ei maksanut heille heidän palkkaansa. Niinpä sotilaat päättivät ottaa itse palkkansa ja lähtivät lähimpään kaupunkiin, Roomaan.

Paavi Klemens havaitsi, että hänellä ei ollut sotilaita puolustamaan. Paitsi tietty maailmankaikkeuden badassiuden tiivistymä, SVEITSILÄISKAARTI. 189 överin pitkiä hilpareita käyttävää miestä päätti suojata Paavin paon kaupungista, ennen kuin 34 000 saksalais-espanjalaista palkkasoturia tulisi rikkomaan kaiken.

42 kaartilaista lähti saattamaan paavia Vatikaanin MAANALAISIA TUNNELEITA (niitä on siellä, Dan Brown on oikeassa) pois Roomasta sillä välin kun 147 kaartilaista muuan Kaspar Röistin johdolla asettuivat asemiinsa eräälle hautausmaalle.

http://www.onemetal.com/wp-content/uploads/wp-post-thumbnail/D82QW0.jpg

Ei, Hanks. Ei vielä.

Armeijat kohtasivat. Hautausmaa täyttyi ruumiista. Ei tiedetä, paljonko palkkasotureita kuoli. Arviot liikkuvat sadoissa. Tai ehkä tuhansissa. Joka tapauksessa sveitsiläiskaarti opetti kaikille sinä päivänä, että sveitsiläiset kannattaa ottaa vakavasti. (Toisen maailmansodan aikaan Sveitsillä oli suunnitelma, jonka mukaan he RÄJÄYTTÄISIVÄT RAJANSA ja kaikki tunnelit, sillat ja loisivat lumivyöryjä, jos Hitler päättäisi hyökätä heidän kimppuunsa) Valitettavasti, kuten yleensä näin epätasaisissa taisteluissa tuppaa käymään, sevitsiläiskaarti kuoli. Kaspar Röist kaatui vaimonsa silmien edessä. Pieni joukko kaartilaisia vetäytyi erääseen basilikaan, jossa he puolustautuivat edelleen tunteja.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/7d/Sack_of_Rome_1527.jpeg

Minulla ei ole hajuakaan mitä tässä tapahtuu, mutta se on maalattu näiden tapahtumien pohjalta. Lienee syvällinen teos.

Koko sveitsiläiskaarti, joka jäi Vatikaaniin, kaatui. Vain ne 42, jotka saattoivat paavin turvaan, selvisivät. On kohtalon ironiaa, että palkkasoturien nauttiessa voitostaan kaupunkiin iski rutto ja tappoi valtaosan heistä.

 

 

 

 

 

 

 

2. 60:1

 http://3.bp.blogspot.com/_ycMde43Wqe0/TH6FD-QTjnI/AAAAAAAAAYs/bK6mu4eunew/s200/PolandFirsttoFight.jpg

 

Hemmetti, pelkästään puolalaisten eeppisistä puolustustaisteluista saisi oman artikkelinsa. Sen maan nationalismi on polttoainetta, jolla saa suurimmatkin armeijat juuttumaan mutaan vain parinkymmenen humalaisen kiväärimiehen voimalla. Puolalainen komentaja ei antaudu koskaan.

Palataksemme toiseen maailmansotaan. Tarkkaan ottaen seitsemänteen päivään syyskuuta. Saksalaiset panssarikiilat ovat syvällä Puolassa (silti puolalaiset ovat puolustautuneet niitä vastaan jo kuukauden alivoimalla). Hyökkäys etenee kohti pääkaupunkia Varsovaa. Tilanne näyttää toivottomalta, kaikesta uljaasta puolustustaistelusta huolimatta. Sitten eräs KAPTEENI PUOLA AKA Władysław Raginis toteaa, että fuck this, ja päättää antaa saksalaisille isän kädestä. Todennäköisesti karhulla ratsastaen hän valmisteli 720 miehensä kanssa bunkkerilinjan Wiznaan. Heillä oli 42 konekivääriä ja kuusi tykkiä.

 

http://www.badassoftheweek.com/voytek4.jpg

 

Heinz ”SCHNELLER” Guderianin, salamasodan isän, armeija koostui 42 000 miehestä. Heillä oli myös 350 panssarivaunua, ilmaherruus ja täydellinen tykistötuki. Törmätessään puolalaisten linjaan he varmasti totesivat, että mopataan nämä 700 surkimusta pois tieltä ja mennään illallistamaan Varsovaan. Luftwaffe pudotti linjoihin lentolehtisiä, joissa todettiin tilanteen olevan mieletön ja että antautuminen on helpoin ja tuskattomin tapa. Kapteeni Raginis oli eri mieltä. Hän vannoi joukkojensa edessä, ettei antautuisi niin kauan kuin eli. Ei, vaikka voimasuhde oli kuusikymmentä saksalaista yhtä puolalaista kohtaan.

 

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/12/Wladyslaw_Raginis.jpg

Kapteeni Raginis oli juuri ajanut viiksensä antaakseen saksalaisille tasoitusta.

 

Wehrmactin teräsaalto iskeytyi puolalaisiin. Kuin pieni kivi virtaa vasten heidän linjansa piti, ja muut puolalaiset joukot vetäytyivät kohti Varsovaa valmistelemaan puolustusta. Bunkkerien edessä oli pattitilanne – saksalaiset eivät saaneet edes kaikkien pommitusten äidillä niitä alas. Puolalaisilla taas oli liian vähän tulivoimaa tuhota kaikkia saksalaisia. Bunkkerit piiritettiin. Saksalaiset saivat räjäytettyä niista kaksi. He kokivat jatkuvasti lisää tappioita. Itsepäiset puolustajat kuolivat betonisuojiinsa, mutta eivät antautuneet.

Kolme päivää oli 700 miestä puolustanut Puolan kunniaa, kunnes loppu alkoi häämöttää. Saksalaiset etenivät hitaasti mutta varmasti ja lopulta, kun kapteeni Raginiksen (jota on sanottu myös modernin ajan Leonidakseksi) kaikki jäljellä olevat 70 miestä olivat haavoittuneita, hän antoi heille luvan antautua. Itse hän räjäytti itsensä kranaatilla täyttääkseen lupauksensa siitä, ettei antaudu elävänä. He olivat vieneensä mukanaan vähintään 1000 saksalaista.

Myöhemmin, kun Wiznaan pystytettiin muistomerkki, siihen kirjoitettiin teksti:

”Matkalainen, kerro Isänmaalle taistostamme loppuun saakka, velvollisuutemme täyttämisestä.”

 

http://www.talismancoins.com/catalog/Polish_Hussar_by_T_Benda.jpg

Lisäksi, Puolan SIIVEKKÄÄT HUSAARIT.

 

 

 

 

 

 

1. Mitä mies ei tekisi kahvin vuoksi

 https://dl.dropboxusercontent.com/u/41823990/Klaanilehti/frencharebadass.png

 

1863, 30. päivä maaliskuuta Ranskan muukalaislegioonan kolmas komppania valmistautui Meksikon paahtavassa auringonpaisteessa kahvitauolle. Kyseinen yksikkö oli suojaamassa Ranskan armeijan huoltoreittejä, kun päävoimat piirittivät meksikolaista linnaketta. Muukalaislegioonaa pidettiin roskasakkina, joka oli kaikin tarvoin huonompi kuin Ranskan armeija. Se käsitys tulisi muuttumaan.

Kapteeni Jean Danjoun (miehellä oli muuten PROTEESIKÄSI) 68 miestä olivat keittämässä aamukahvejaan meksikolaisessa maalaiskylässä, kunnes he huomasivat 800 meksikolaisen ratsumiehen lähestyvän. Lyhyen taistelun jälkeen 3. komppania vetäytyi (ja joutui jättämään kahvinsa meksikolaisten armoille) läheiseen Camarónen majataloon. Meksikolaisten johtaja, everstiluutnantti Fransisco de Paula Milán vaati heitä antautumaan. Muukalaislegioonalaiset totesivat ”lol joku meksiko” tai jotakin vastaavaa, ja ampuivat. Alkoi piiritys ja dramaattinen majatalotaisteu. Meksikolaisiin liittyi iltapäivällä toinen, tällä kertaa 1 200 miehen yksikkö. Ja vielä myöhemmin tuhat lisää.

 

Viikset.

68 legioonalaista puolustautuivat ankarasti. Taisteltiin huone huoneelta. Kapteeni ”PROTEESIKÄSI” Danjou johti taistelua henkilökohtaisesti, kunnes harhaluoti osui häntä päähän. Hänen proteesistaan tuli muukalaislegioonan muinaisaarre. Hänen sijaisensa kuoli neljän tunnin kuluttua. Ammukset alkoi loppua. Samoin vesi, joka oli käytetty kahvinkeittoon.

Iltapäivällä heitä legioonalaisia oli enää 13 luutnantti Maudetin komennossa. He saivat käskyn, että ampuisivat vain jos olisivat varmoja osumasta. Meksikolaiset kirjoittivat myöhemmin kauhustaan, sillä he huomasivat pian joka ikisen laukauksen riistävän jonkun toverinsa hengen. Koko piirityksestä alkoi mennä maku. Lopulta legioonalaisten, joita oli haavoittumattomina enää 5, ammukset loppuivat. Mitä he tekivät?

No mitä kuka tahansa tekisi tuossa tilanteessa. PISTINRYNNÄKÖN. SATOJA VIHOLLISIA VASTAAN. VIISISTÄÄN.

 

http://jumpingpolarbear.files.wordpress.com/2012/01/800px-fflegion.jpeg

Vielä yksikin sana siitä, että ranskalaiset vain antautuvat ja ovat surkeita sotilaita, niin pääset tapaamaan näitä herroja.

 

No, huonostihan siinä kävi. Yksi legioonalainen uhrautui hollywoodmaisesti hyppäämällä komentajansa eteen ennen luotia. Kumpikin kuoli. Kolme jäljellä olevaa miestä, meksikolaisten piirittäminä, päättivät lopulta, että he saattaisivat jopa neuvotella aselevosta.

”Entä nyt, messieurs, antaudutteko?”

”Antaudumme, jos lupaatte pitää huolen haavoittuneistamme. Teidän pitää myöskin antaa meidän pitää aseemme ja varusteemme, ja haluamme teidän todistavan, että teimme velvollisuutemme loppuun asti.”

Kolmikon vaatimukset, kuten luonnollista, tyrmistyttivät meksikolaiset.

”Mitä tällaissilta miehiltä voi kieltää? Eivät he ole miehiä, he ovat paholaisia”, everstiluutnantti Milán vastasi. Kolmikko päätyi vangeiksi, mutta piti aseensa. Meksikolaiset hoisivat heidän haavoittuneensa ja hautasivat kummankin osapuolen sotilaat. Yksi kolmikosta lähetti esikuntaan seuraavan viestin:

”3. komppania on kuollut, herra eversti, mutta se teki riittävästi, jotta voimme todeta, että siinä palveli vain hyviä sotilaita.”

Historia ei kerro sitä saivatko he lopulta kahvinsa. Sen he olivat joka tapauksessa ansainneet.

 

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/89/Main_Danjou.gif/250px-Main_Danjou.gif

Kapteeni Danjoun käsiproteesi. Kerrotaan, että se kuristaa hengiltä jokaisen, joka lähestyy sitä kumartamatta.

 



3 kommenttia

  1. Keetongu wrote:

    Hieno teksti. Cracked-maisuus huomattavaa. Plussapisteitä kuvateksteistä.

  2. Guardian wrote:

    Olipa Cracked. Se ei ole huono asia.
    Sivistyin ja viihdyin, kiitos siitä.

  3. Kapura wrote:

    Cracked oli hienoa. Artikkeli oli myös hienoa.