Matka autioituneeseen maahan

 

Varasin tänään liput toiseen Hobitti-elokuvaan, Smaugin autioittamaan maahan. Sähköinternetvaraaminen ei ole vielä saapunut Joensuuhun (pysykää kaukana, Finnikinot!) eikä täällä ole mitään suurta jonotusjuhlaakaan, joten hoidin homman puhelimella. Yksitoistarivin kutospaikka (YLLÄTYS!), 3D ja HFR. Edellisen osan aikaan kyseenalaistettu HFR-teknologia ei ollut saapunut vielä pohjoisen pientareille, joten katselin sen peruskolmedeenä; Toivottavasti nyt efektit pääsevät kunnolla esille – tai sitten kritiikit ovat totta ja elokuvaelämys on kamala. No, odotan kuitenkin innolla ja toivon, ettei tällä kertaa minulla ole (liiasta innostuksesta johtuvaa?) päänsärkyä.

Siinä oli se, alustus. Homma on nyt se, että SPOILERITON OSUUS LOPPUU TÄHÄN. Siis juonipaljastukseton. Vaikka eipä näissä niitä hassuja perä-eviäkään ole. Tietenkään minulla ei ole mitään sisäpiirin tietoa elokuvasta, mutta olen kuitenkin syönyt suurimman osan paljastetuista jutuista, joita kaikki eivät ehkä halua tietää… Ja ilmeisesti Klaanissa on myös kirjaa lukemattomia pakanoita. Hävetkää!

Ainakin vähän.

Yksi asia Hobitti kakkosessa on varmaa. Matka Otavankalteelta Ereborille tulee olemaan huomattavasti erilainen kuin kirjassa. Silti en raivoa kaikille muutoksille ja poikkeuksille. Kannattaa muistaa elokuvan ja kirjan tyylierot taiteenlajeina, ja muuta roskaa. Mutta pääasiassa siksi, että Peter Jacksonin, Wetan ja koko muun köörin visiot Keski-Maassa ovat kirjojenkin tapahtumien ulkopuolella pääosin mielekästä seurattavaa, ja piru vie, nämä elokuvat ovat pullollaan taidokkaita näytteliöitä.

Synkemetsään ja takaisin

bifurjeejee

Ensin matka vie Beornin talolle Synkmetsän laidalle. Beornin vähän kummallinen ulkonäkö on saanut paljon kritiikkiä, mutta minulla on hyvät aavistukset. Ruotsalainen näyttelijä tuntuu sopivalta Beorniksi – Onhan nimikin hyvin ruotsalainen. Jackson on hehkuttanut Mikael Persbrantin suoritusta tuon tuostakin, ja voin sanoa, että roolitus on Sir Peterin vahvin supervoima elokuvanteossa. Myös Beornin tilukset on promomateriaalin perusteella hienosti toteutetut. Vegetaarisen KarhuVoimaYksi-miehen huonekalut on valtavia ja nättejä ja paikka on muutenkin tavoittanut Hobitin hengen. Siis kirjan, ei Bilbon.

Synkmetsän tapahtumat – ainakin ennen haltioiden tapaamista – tuntuvat olevan aika uskollisia kirjalle. Kaikeksi onneksi Bombur ilmeisesti onnistuu upottamaan itsensä ”lumottuun jokeen” ja nukahtaa. Tietenkään elokuvissa hieman ”toimintasankarimaisemmat” kääpiöt eivät jää tuosta vaan Ungoliantin sikiöiden verkkoihin. Kirjassahan heillä ei Thorinia lukuunottamatta ollut pienten veitsien lisäksi edes aseita, tai jos oli, ne jäivät hiisille. Toki Bilbo saa loppupeleissä piikittää hämähäkkejä, mutta ennen sitä saamme varmaankin nähdä kahdeksanjalkaisten ystävien maistavan kääpiörautaa. Mikäpä sen parempaa?

Elokuvassa on myös metsähaltioita. Hieman jopa pelottaa, vievätkö parrattomat kaunispojat huomion pois kääpiöistä. Ensimmäinen traileri, joka ei rehellisesti sanottuna ollut kovin hyvä, antoi viitteitä tähän suuntaan, mutta myöhemmissä kahdessa trailerissa kansasuhteet ovat olleet kohdallaan. Vaikka kyllä Synkmetsän kansasta kiintoisaa visiotakin saa. Odotan mielenkiinnolla, onko kuningas Thranduil enemmän hyvis vai pahis. Kysymys taitaa riippua siitä kenen näkökulmasta katsoo. Lee Pacen (typotin muuten ”Paven”) haltiakunkku vaikuttaa aika jäätävältä (siis ei kankealta vaan, tiedättekö… Miten sen nyt sanoisi, no, kovalta ja niin pois päin, siis emotionaalisesti), mutta Tolkien kuvaili häntä sydämestä viisaaksi ja Bilbokin oli valmis puolustamaan Viiden Armeijan Taistelussa mieluiten häntä. No joo, Thranduil ratsastaa hirvellä. Kukapa ei puolustaisi tyyppiä joka ratsastaa hirvellä?

Sitten on tietenkin Legolas ja Tauriel. Legolaksen osallistumien on aika järkeenkäypää, onhan hän kuitenkin Thranduilin poika ja oli jo tuolloin kuvioissa. Hahmo on kuitenkin vähän tylsä… Paitsi fanityttöjen mielestä. Toivon, että Legolas ei ole mukana pelkästään tyttömagneettina, vaan osana tarinaa. Ainakin joidenkin promokuvien perusteella Palikkahaltia kekkuloi Järvikaupungissa Orkristin kanssa. Mutta miksi hän veisi Thorinin miekkaa takaisin? Kukä tietää.

Paljon epäilyksiä on myös herättänyt Tauriel, naishaltia, joka ei ole lainkaan Tolkienin hahmo. Syynä on se, että Hobitissa ei ole juurikaan naisenergiaa: Vain eräs Bilbon naissukulainen mainitaan kirjassa nimellä. Minä en ole erityisesti Taurielin olemassaoloa vastaan. Periaatteessa muutamat kolmestatoista kääpiöstäkin ovat vain elokuvahahmoja, koska heitä ei kirjassa juuri kuvailla. Eikä pieni esteettinen naiskauneuslisä koskaan ole pahasta, täydentää vaan Wetan huikeita visioita.

Synkmetsästä paetaan tynnyreissä. Kohtaus oli lemppareitani kirjasta ja tavallaan vähän harmittaa, ettei pako ole niin harmooninen kuin kirjassa. Toisaalta tynnyreillä kiitävät ja örkkejä mätkivät kääpiöt ovat jotain hienoa… Ja ensimmäisessä trailerissa Bombur pyöri tynnyrissä ilman halki ja nappasi kirveen ilmassa lentävältä örkiltä, johon oli iskeytynyt haltianuoli… En tiedä, onko se todella tyhmää vai mahtavaa.

Do barrel roll!

Do barrel roll!

Seuraavana, Järvikaupunki Esgaroth. Jännän äärellä! Järvikaupunki näyttää todella mielenkiintoiselta, ja Bardin hahmolla näyttää olevan enemmän tekemistä kääpiöiden kanssa; kirjassahan hän ilmestyy kuviohin vasta Smaugin hyökätessä kaupunkiin. Nyt Luke Evansin jousimies ilmeisesti nappaa kääpiöt kyytiin joenpenkalta, kestitsee heitä kotonaan ja vie heidät siihen paljon puhuttuun Smaugin autioittamaan maahan. Bard onkin perheellinen mies. Totta kai kirjauniversumissa oli poika ja perijä, mutta tällä kertaa hänellä on myös pari tytärtä (jotka ovat oikeasti Bofurin lapsia!). Ensi alkuun Evansin Bard näytti vähän tyhjänpäiväiseltä kaunispojalta, sillä olin kuvitellut Jousimiehen lähinnä Teppo Tulpun näköiseksi yrmyksi. Trailerit ja haastettelut ja muu fanipoikamateriaali lupaa kuitenkin melko synkkistynyttä miestä. Ja onhan Bardilla sentään piru vie pitkä takki!

Järvikaupunkihype ei kuitenkaan lopy tähän. Kaikki rakastavat Stephen Fryta, ja onkin aika mahtavaa, että hän esittää ahnetta isäntää. Ainakin hahmodesign on aika mahtava, ja Fryn esittämä hahmo ei vain voi mennä pieleen. Lisää tavaraa Hobitin Tolkienin tekstiksi harvinaisen poliittiselle kentälle.

Kultavuorikiipeilyä!

Järvikaupungin jälkeen – ainakin jos lähdemateriaaliin on luottaminen – matka jatkuu vihdoin Ereborille, Yksinäiselle vuorelle. Mutta kääpiöretkue hajoaa kahtia: ilmeisesti Kili loukkaantuu ja hänen seuraansa jää Fili, Bofur ja lääkintämies Oin (joka on lääkintämies siksi, että joku keksi oinment-punin. Badum-tish). Paikalle saapuvat Legolas ja Tauriel, ja ilmeisesti Kilin ja Taurielin välillä on jonkinlaista romanssia, kuten ykköselokuvan leikkaamattomassa versiossa todettiin. En tiedä kääntyykö Tolkien nyt haudassaan. Ehkä, mutta toivon mukaan Sir Peter hoitaa hommansa kunnolla.

Loput kääpiöt siis taapertavat vuorta ylös ylisuuriin ihmisvaatteisiin puettuina. Ja löytyyhän se salaovi sieltä lopulta. Ja sitten seuraakin se osa elokuvaa, josta on vain vihjailtu. SMAUG. Benedict Cumberbatchin motion capturella esittämä lohikäärme on jotain mitä odottaa. Smaug on Tolkienin ikonisimpia hahmoja ja virallisesti rikkain fiktiivinen henkilö. Paljon Bilbon ja Smaugin kohtaamisesta on vielä hämärän peitossa, mutta fanit ovat ihmetelleet, miksei Bilbo käytä sormusta lohikäärmettä kohdatessaan ja puhuuko Smaug vai onko kyse telepatiasta. Mutta onhan toki niin, että ihmisäänellä suutaan liikuttava valtava mato olisi aika kummallisen näköinen (sori Matobro) ja kohtaus olisi melkoista suttua, jos se nähtäisiin Klonkun luolassa koetun ”sormus-maailman” läpi. Mutta onhan kohtaus kuitenkin melkoinen Sherlock-spinoff, joten mysteerit vain piristävät soppaa.

Jotain Smaugille kuitenkin tapahtuu, sillä Thorinille alkaa selvästi nousta kusi -ei vaan kulta- hattuun. Minua kovasti kiinnostaa, miten muut kääpiöt, jotka elokuvaversiossa ovat oikeasti hahmoja, suhtautuvat kultakuumeen vaivaamaan johtajaansa. Balin ainakin näyttää osoittavan jonkinlaista protestia, mikä sopiikin hyvin siihen, miten hahmoa pönkitettiin Repunpäässä. Ken Stottin mestarillisesti tulkitsema valkoparta on ehdoton lempihahmoni elokuvissa, ja olisi mahtavaa, jos hänen roolinsa olisi suuri. Ainakin hieno Sneak Peek -traileri lupasi tällaista.

Vastalause!

Vastalause!

Mutta mitä tapahtui Gandalfille?

Elokuvassa on myös toinen tarina-arkki, johon vain viitataan kirjassa mutta josta (tai ainakin jonka kirjaversiosta) puhutaan muissa Tolkienin teksteissä. Gandalf jättää kääpiöt oman (tai no, Bilbon) onnensa nojaan ja lähtee omille seikkailuilleen. Ilmeisesti ensin vieraillaan Sumuvuorten länsipuolella Rhudaurin kukkuloilla Nazgulien haudoilla osa-ainaisen ajan herran ja metsävelhon Radagastin kanssa. Ja eikun vaan Dol Guldurin portteja kolisuttamaan. Siitä seuraakin melkoisia eroja kirjan kanssa, jossa Gandalf kävi ennen Ereborin-retkeä Guldurissa hakemassa houreiselta Thrainilta vuoren kartan ja avaimen. Trailerimateriaalin perusteella asiat ovat kuitenkin vähän eri tolalla elokuvamaailmassa: Gandalfillä on miekka kohdatessaan aika agressiivisen Thrainin, joten kohtaamisen täytyy tapahtua ykkösosan tapahtumien jälkeen; Elleivät velhot käytä McCoyn Tardista, kartta ja avain eivät voi olla tältä reissulta peräisin. Melkoinen pulma taas, eikä auta yhtään, että Sherlock onkin pahisten puolella! No, velhotoimintaa on aina mukava katsella noinkin taidokkaiden näyttelijöiden esittämänä, ja asiat varmasti selviävät tiistain ja keskiviikon välisenä yönä… Kuten kaikki muutkin asiat. Kaikki ne.

Kirjoittaja on joensuulainen kyklooppi, joka ei ymmärrä hassun allekirjoitustekstin ideaa eikä sitä, miksi se pitää kirjoittaa vinoilla kirjaimilla. Vatupassi käteen!



2 kommenttia

  1. Summergandalf wrote:

    On muuten mielenkiintoista, että elokuvan Dol Guldur -kuvio jättää (ainakin toistaiseksi) aika paljon auki siitä, mitä aiemmin on tapahtunut. Gandalf on selvästi perillä siitä, että ko. linnakkeen pitäisi olla hylätty, joten hän selvästi tietää, että siellä on ollut jotain (duh).

    Gandalf on siis hyvinkin voinut käydä myös elokuvien tarinajatkumossa aikanaan nuuskimassa Dol Guldurissa, löytäen Thráinin (ja oletti tämän kuolleen, mutta törmääkin häneen yllättäen uudestaan elokuvassa…), saanut avaimen ja kartan ja kenties jopa, Tolkienin kirjoituksia mukaillen, saanut heikon Sauronin pakenemaan. Lisäksi Elrond käyttää termiä ”Watchful Peace”, joka käsittääkseni viittaa aikaan ”Dol Guldurin varjon” ensimmäisen paon jälkeen. Tarkoituksellinen viittaus siihen, että Dol Guldurin tilannetta oli aiemminkin seurattu?

    Jo ykkösosan perusteella on selvää, että Sauron tosiaan vasta ”ottaa hahmoa” Dol Guldurissa ja tämä asetelma on kaikesta päätellen toteutettu näissä leffoissa tosi hienosti. Elämme jännittäviä aikoja.

  2. Guardian wrote:

    Liikaa hölmöjä näyttelijävitsejä. Kiitos tästä.