Make ja sen mechat

Potretti

Olenko koskaan maininnut, että tykkään askarella?

*väistää heitetyn tomaatin*

 

…okei, muutanan kerran kenties.

 

Kun olin nuori, ja pokemoneja oli vain 150, dinosaurusten ohella jättiläisrobotit olivat maailman siistein juttu, etunenässä Bioniclet ja Transformersit. Jo pienenä poikana olin melko kätevä käsistäni, ja usein oli pakko hakea veskistä muutama WC-paperihylsy ja roskiksesta tyhjä muropaketti ja saksien ja maalarinteipin voimin askarella tökerö kopio jos toinenkin Maikkarin lastenaamuissa seikkailevasta robottihahmosta tai Bionicle- leffatrilogian hahmolookeista.

 voihemmetti

( ._.)

Joka tapauksessa, paskarteluharrastus jatkui jatkumistaan tuonne yläasteelle asti, jonka jälkeen lopetin homman joksikin aikaa lähinnä koska silloin miusta tuli nettifriikki ja aloin spriteilemään…

Tuossa pari-kolme vuotta takaperin (onko siitä jo niin kauan? tulipa vanha fiilis…) yritin sitten pitkästä aikaa uudestaan. Lopputulos lienee omalla tavallaan historiaa…

 Posteri

Peruskoulun jälkeen mietiskelin jonkin aikaa miten jatkaisin. Harkitsin aluksi jopa metallialaa (voitteko kuvitella…?). Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen (hiivatti miten pitkä sana) puupuolella opiskellessa iski sitten idea alkaa tehdä puu-ukkoja puusta. Kolmen opiskeluvuoden aikana tuli saatua aikaan kolme (niitä olisi hyvin voinut olla viisi, mutta pariin kappaleeseen ei riittänyt aika). Kaksi ensimmäistä olivat omalla tavallaan vähän hutaistuja ja melko helposti hajoavia, joten päätin yrittää tsempata viimeiseen mahdollisuuteen mahdollisimman paljon… Viljami oli syntynyt.

 

*väistää heitetyn traktorin*

 

…..

 

Kuitenkin, varsinainen edistysaskel taisi tapahtua kun itse rehtori osoitti kiinnostusta tilata pari kappaletta puurobotteja. Valitettavasti tämä kuitenkin tapahtui toisiksi viimeisellä kouluviikolla, joten ymmärrettävistä aikataulusyistä en kyennyt hoitamaan tehtävää… Kesäloman alussa työkkärissä tuli kuitenkin esille työkokeiluohjelma, johon lopulta kesäloman loputtua pääsin. Otin (entiseen) rehtoriin yhteyttä ja siitä löytyikin puuhaa kolmeksi kuukaudeksi…

 

Mark 5 (aka Gunslinger)

 

Tämän ensimmäisen ukkelin piirustukset tuli tehtyä metodilla “tehdään näistä ruumiinosista tämmöisiä palikkamaisia ja laitetaan siihen jotain pikkusta sitten siihen”. Ulkomuodoltaan se siis jäi aika simppeliksi. Mutta lapsuudessani opin tärkeän läksyn: robottiakin siistimpi asia on robotti, jonka kädet muuttuu aseiksi! Olin jo aiemminkin yrittänyt suunnitella ukkoihini “toimintoja”, mutta ennen Viljamia olin vielä muutenkin aika hukassa suunnitteluprosessien kanssa. Tässäkin tapauksessa hankalin asia oli pää. Tykkikäsiuhommeli näemmä onnistui varsin palkitsevasti. Varsinaisia käsiä (siis sitä ranteesta ulkonevaa osaa hiton suomen kielen synonyymit) en siis saanut tälle taiottua. Mutta heii, mitä sinä sormilla kun kättelyn sijaan voit vain mäjäyttää kaiken paskaksi! Selkävarustusta en ollenkaan suunnitellut etukäteen, vaan päädyin selässä roikkuvaan putkiin/mäntiin tai mitä tahansa mielikuvitus keksiikään vasta jälkeenpäin. Pintakäsittelyssä käytettyä puuvahaa tuskin taidan kauheasti jatkossa käyttää, se kun teki nivelten puupinnoista vähän liukkaita ja vaikeasti lukittavia.

1

 

Smite Hazard

 

Nyt on aika laskea rakennuspalikat sivuun ja mennä mechammaksi! Tätä suunnitellessa aloin ottaa enemmän vaikutteita tyypillisistä japanilaisista sentairoboterista enemmän ruumiinrakenteineen ja yksityiskohtineen. Siinä missä aiemmissa ukoissa oli itse ukkelin torso ja siihen lätkäistys koristelut, tässä varsinainen torso oli melko pieni, ja puupalikat ja vanerikappaleet muodostivat kokonaisuuden sen ympärille. Joiltain osin (pään, olkapäiden ja kyynärvarsien rakenne) tämä oli toki jollain tavoin Viljamin syrjähypyn tulos, mutta henkilökohtaisesti tuntuu siltä että tästä muodostui lopulta täysin yksilöllinen. Tähän ukkoon tulin myös miettineeksi mahdollista asetoimintoa, ja tuli idea esiin taitettamista miekoista. Lähinnä koska juuri ennen työkokeilua näin Pacific Rimin… Päästä minulla oli jo suunnitteluvaiheen alussa selkeä kuva. Aiemman ukon tavoin tämän selkään istutetut rakettiboosterit syntyivät ihan jälki-ideana.

2

 

Dampfenden Zerstörung

 

Tämä kappale taisi kyllä jäädä vähän vajaavaisemmaksi. Lähinnä siksi että viimeisen ukon tekoon oli se viimeinen kuukausi aikaa ja halusin varmistua ettei homma jää viime tippaan. Tuloksena oli kahden aiemman tekeleen rinnalla mahdollisesti kehnompi ja pökkelömpi tekele. Lähinnä koska Smite Hazardista ei voinut juuri panna paremmaksi menemättä yli “puuhökkerö penikoille”- linjalta, joten palasin yksinkertaisuuteen ja helpporakenteisuuteen, mutta en halunnut missään vaiheessa halunnut alentua tarjoamaan asiakkailleni mitään tyypillistä puupalikkakasa- mallin puurobottia. Täten tein niin hyvin kuin osasin ja laitoin sitten koko rotiskon täyteen pieniä yksityiskohtia. Kuitenkin käytin liimaukseen sen verran aikaa että kaikki palikat pysyivät varmasti lujassa. Tässä tapauksessa erikoisuutena taiteilin ukkelin rintaan ritilämäisen etuosan (pyykkilautavatsa, jos haluatte). Lopullisena ideana tuli vääntää tämä steampunk- robotiksi, joten lisäsin selkään savupiipulla varustetun höyryrämmäleenoloisen ja putkia sinne tänne…

3

 

Yhteenveto

 

En kai voi kieltää että suoriuduin tästä hommasta varsin kunniallisesti. Pakko sanoa, että kun silloin taaperona leikkielin pahvia pahvin perään, en ihan uskonut että viattomasta haihattelevasta suustani päässyt “Mä tahon tehä tätä aikuisena” kantaisi ihan näin pitkälle. Eritoten että minä ihan oikeasti tekisin tällaista ihan oikeasta rahasta. Enhän minä toki tästä itselle  rahoja saanut (lue, halunnut), mutta tuntuu siltä, että jälkipeleissä sain tästä jotain paljon arvokkaampaa kuin raha; intoa ja jaksamista viedä ideaa eteenpäin. Olen itse tähän kolmoisprojektiin melko tyytyväinen, ja tämän jälkeen haluan kovasti päästä taas työn touhuun näissä merkeissä ja katsoa miten pitkälle saan hommaa kehitettyä. Mitään isokokoista robottifirmaa en ole missään vaiheessa edes kuvitellut ja en taida yrittääkään jatkossa. Ideoiden puutteesta tuskin tulee kuitenkaan ongelmaa…

 

Joillekin tämä toki saattaa olla “taas näitä Maken puuro_botteja”- juttu, mutta henkilökohtaisesti pidän tätä jonkin sortin edistysaskeleena mahdolliselle tulevaisuuden työnkuvalle (tällaiset satunnaiset puurobottitilaukset muiden ohella). Kiitosta kaikille jotka ovat tapaus opinnäytetyön jälkipuinnin jälkeenkin jaksaneet osoittaa tukeaa tai ovat valmiita tekemään niin jatkossa. Arvostan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA tai jotain

 

Menen nyt kuuntelemaan Pacific Rimin soundtrackia.



2 kommenttia

  1. Manfred wrote:

    Sehän oli ihan mielenkiintoinen tuotos, mitä nyt huumori oli vähän kuivaa. Toivottavasti saat tarpeeksi töitä puuro-bottien kanssa.

    PS. Tekstin oikolukeminen ei liene pahitteeksi.

  2. Keetongu wrote:

    Pakko sanoa, että Gunslinger on suosikkini; Jotenkin sen potruus vetoaa minuun. Väristykseen Smite Hazard on kyllä komein.