Klaanon-novelli: Tawa jouluiltana

No onhan tämä aika kömpelö, mutta lämpöä siinä on. Säkeestä ”varvas jäätynyt talvipakkasessa” kiitän Donia, hän taisi tuon jäätyneen varpaan aikanaan chatissa heittää. Lyriikan pohjana on siis Varpunen jouluaamuna.

Nauttikaa. Tai älkää. Miten vain. Olkaa hyvä.

TAWA JOULUILTANA

Lumi on jo peittänyt kukan laaksosessa
Mäksän varvas jäätynyt talvipakkasessa
Tawa-admin pienoinen, kaipaa jonkun vierehen
Mäksän varvas jäätynyt talvipakkasessa

On jouluaamu. Klaani oli saanut viime päivien runsaiden lumisateiden paksun lumipeitteen ja lunta satoi edelleen hiljakseen. Klaanin katot ja pihat hehkuivat valkoisina kuin Guartsun hammasrivistö Teridax-tahnapitoisen jynssäyksen jälkeen.

Tawa istuu ajatuksissaan Admin-tornin portailla, pääoven edessä. Hän arvaa, tietää, että tänä iltana häntä odottaa jälleen useampikin jouluyllätys. Ensin Manun, sitten Killjoyn ja lopulta Guartsun taannoiset yölliset vierailut ja heittelehtivät tunteet myllertävät alati Tawan mielessä. Ja Visokki… Tawa oli aina ollut läheinen perustajatoverinsa kanssa, mutta viime aikoina tuo luotettava visorak oli ollut Tawan mielessä tawallistakin enemmän.

Admin-tornin portailla istuu Tawa yksin
Tule viereen ystävä, siitä kyllä tyksin
Joulu on klaanissa, kohta adminit yhdessä
Tule viereen ystävä, siitä kyllä tyksin

Omalaatuinen, mutta samalla niin fiksun ja omalla tawallaan herttainen Manu. Haarniskassaan niin komean, järkkymättömän, mutta aannoista riemuntäyteistä yötä lukuunottamatta etäinen Killjoy. Arvaamaton, mutta kuitenkin karismaattinen, jämäkkä ja sarkastisuudellaan (sekä komealla hymyllään) hurmaava Guardian. Näiden ainutlaatuisten, jopa epätavallisten illanviettojen jälkeen Tawa tunsi olevansa hieman hukassa ja aina luotettava, viisas Visokki tuntui niin turvalliselta ja ihanalta. Sellaiselta, jonka kanssa ajatukset selkiytyisivät. Ja toisaalta, tuon kirjavan kolmikon jälkeen Tawa oli kieltämättä myös entistä kokeilunhaluisempi, sillä kunkin kolmen soturiuroksen seura oli ollut aivan uudenlainen, erilainen kokemus; Visokki oli kuitenkin visorak, jonka saaminen viereen yöksi olisi taatusti mielenkiintoinen kokemus.

Tawa oli tietysti kertonut Visokille kaiken, mitä oli tapahtunut ja tämä oli ymmärtänyt, että silloin tällöin asiat vain tapahtuvat… Mutta oliko Visokin äänessä ollut myös ripaus mustasukkaisuutta?Se kiehtoi Tawaa, vaan silti Manu, Killjoy ja Guartsu puskivat toistuvasti esiin ajatuksissa.

”Tawa!”
Tawa havahtuu kuullessaan äänen. On jo alkanut hämärtää, mutta pimenevässä illassa kiiluva silmä paljastaa tulijan.
”Hei…”, tervehtii Tawa admintoveriaan tämän saapuessa portaiden juurelle.
”Oi, Tawa, olen kaivannut sinua niin. ”En tiedä, miten minusta on tullut suhteesi näin pehmo, mutta…” Guardian sopertaa ja polvistuu Tawan eteen.
Kuinka usein kuulet Guartsun puhuvan noin söpösti? Miettii Tawa, eikä saa sanaa suustaan. Hän oli odottanut tätä, mutta silti se jotenkin yllätti.
”Sinä… tulit. Minä….”
Nyt minäkin soperran, Tawa miettii vaivautuneena.
”Totta kai. Olen iloinen, etteivät Manu ja Killjoy ole vielä tulleet. Tiedän aivan yhtä hyvin kuin sinäkin, että hekin haaveilevat jouluillasta ja -yöstä kanssasi!” Guartsu toteaa jo vakaalla, tutulla äänensävyllään.
”Hmm… Niin, olen kyllä ehkä hieman yllättynyt tulostasi. Kuulin juttua, että sinä ja Killjoy–”, aloittaa suorasukaisuutensa taas löytänyt Tawa hilpeästi.
”SE ON VALE!” Guartsu tiuskaisee.
”Ja tiedät sen varsin hyvin”, hän jatkaa mulkaisten Tawaa.
”Tiedän, tiedän, mutta ajatuksena kyllä kovin… tai ei mitään, unohda. Tule, mennään sisään!”
Guartsu katsoo Tawaa hetken hölmistyneenä, mutta astelee sitten tämän perässä Torniin.

Tawan luo nyt riemuiten riensi Guartsukulta
”Kiitollisna vierees tuun, jos saan luvan sulta”
Jouluiltaa pimeää yhdessä vietetään
”Kiitollisna vierees tuun, jos saan luvan sulta”

Tawa istuu vuoteellaan, Guartsu vieressään. He katsovat pöydällä lepattavaa kynttilänliekkiä. Nuo kaksi adminia ovat tunteneet toisensa varsin kauan, joten heillä on ymmärrystä toisiaan kohtaan, vaikka he kovin erilaisia ovatkin; sanoja ei aina tarvita. He katsovat toisiaan. Guartsu hymyilee kainosti.
Miten suloiselta ja hurmaavalta tuon skakdin hymy näyttääkään, ajattele Tawa, joka tuntee olonsa yhtäkkiä lämpimäksi ja turvalliseksi. Tawa vastaa hymyyn ujosti ja Guartsun käsi siirtyy naisadminen reidelle. Tawa värähtää, mutta ei ohjaa Guartsun kättä pois. Samassa skakdin kaino hymy muuttuu leveämmäksi ja tyytyväiseksi, melkein virnistykseksi. Silmiin syttyy tuttu palo…

Samaan aikaan toisaalla Makuta Nui talsi kohti Admin-tornia, pälyillen ympärilleen jatkuvasti, jottei häntä nähtäisi; vaikka Admin-tornissa asioimisessa ei välttämättä mitään epäilyttävää olisikaan, voisi joillekin silti herätä epäilyksiä, Klaanissakin kun liikkuu kaikenlaisia huhuja – osa enemmän tosiperäisiä kuin toiset.

Manu marssi ovesta sisään ja suuntasi kulkunsa kohti Tawan huoneistoja, joissa hän tosiaan on aiemminkin käynyt… Nähdessään Tawan oven hänen sydämensä alkoi jyskyttää kovemmin. Mutta kaikki ei ollut kohdallaan… Huoneesta kuului ääniä. Manu kumartui avaimenreiän kohdalle ja yritti tihrustaa sisään.
”No, mitä näkyy?” Kuului ääni ja ennenkuin Manu ehti asiaan mitenkään reagoida, hän kaatui ovea vasten ja ovi lähti Manun painon ja iskun voimasta saranoiltaan (huoltomies ei selvästikään ollut tehnyt tehtäviään) ja lysähti huoneen lattialle ja Manu oven päälle. Hän oli juuri nousemassa, mutta jokin astui hänen selkänsä päälle…

Tawa makasi sängyllä, Guartsun kainalossa ja he katsoivat hölmistyneinä, miten ovi yhtäkkiä rysähti sisään Manun kanssa. Lattialla pötköttävän Manun yli sisään asteli neljällä raajallaan Visokki, jolta irtosi heti kommentti tilanteesta:
”Voi Tawa… Minä niin arvasin tämän.”
”Pienen yksityisyyden pyytäminen on ilmeisesti liikaa?” Tuhahti Guartsu ja veti samalla kiireesti peittoa itsensä ja Tawan päälle; molempien taisteluvarustuksen osia oli sängyn vieressä lattialla…
”Minä… Tawa… Voih…” Uikutti Manu lattialla ja Tawa tunsi hetkellisesti jopa omatunnon pistoksen.
”Visokki, Manu… Olette niin tärkeitä, en haluaisi loukata teitä…” Tawa sopersi jo lähes häpeissään.
”Tawa, kyllä minä ymmärrän… Mutta ymmärrän myös, miten pahalta tämä tuntuu Manusta ja kenties Killjoystakin.” Visokki sanoi rauhallisesti, katsoen Tawaa silmiin.
”Silti, meidän pitäisi nyt pyrkiä ratkaisuun, jossa kaikilla on hyvä mieli…” Visokki jatkoi, kuulostaen jo hieman hilpeältä. Hän kääntyi ja katsoi edelleen lattialla pötköttävään, äimistyneen näköiseen Manuun.
”Manu, mitäpä jos me liittyisimme heidän seuraansa? Jouluhan on yhdessäolon aikaa…”
”Visu, minä… kyllä, kun tästä kulmasta katsoo, niin sinähän olet aika upea visorak!”
Visokki taisi jopa hieman punastua Manun imartelevasta kommentista ja jopa kikatti hieman.
”Voi Manu… Tulehan tänne sieltä, vai haluatko, että sidon sinut jotenkin? Toiset tykkäävät kuulemma kovasti kun…”

”Visokki… sinäkin.” Kuului käytävästä.
Killjoy asteli sisään ja katseli paikallaolijoita.
Hiljaisuus oli jäätävä.
”No… Kyllä tähän iltaan aina riemua mahtuu!” Sanoi Tawa.

Loppu.

En mä ole, Tawani, mikään tylsä skakdi
Jos pääsen viereesi, mul on kuuma tatsi
Kainalon lämpöisen, jonka annan sulle nyt
Turvaa saat sä jouluusi, Tawa tyttö armain
Kainalon lämpöisen, jonka annan sulle nyt
Turvaa saat sä jouluusi, Tawa tyttö armain



2 kommenttia

  1. Keetongu wrote:

    Tämä oli kumma lukukokemus sen takia, että Klaanon imperfektissä ja tämä preesensissä.

    Eikä muuten pelkästään sen taki.

  2. Manfred wrote:

    Voi luoja.

    Minä…

    … en osaa lopettaa nauramista.